Työnurkkaus

Olohuoneen sohvan lisäksi se nurkkaus, jossa kotona tulee vietettyä eniten aikaa, sijaitsee toisessa päässä olkkaria. Niin sanotussa työnurkkauksessa tulee harvemmin tehtyä töitä, mutta koneen ääressä istun silti ihan liikaakin. Vaikka naapuritalo onkin ihan vieressä, on tosi ihana, että pöydän äärestä on näkymä myös pikkuiseen metsikköön. (Juuri nyt näkyy tosin vain pimeyttä - onhan jo melkein marraskuu!)

Nurkkauksessa on sekaisin uutta ja vanhaa. Siron työpöydän ostimme muutama vuosi sitten Fidasta. Se on edelleen mielestäni aivan ihana, mutta haaveilen sen maalaamisesta. Esimerkiksi hieman murrettu pastellinen sinivihreä (vrt. kuvissa näkyvä maapallo) voisi olla tosi kiva. Mitä tuumaatte?

Työtuoli on yksi tämän vuoden parhaista kirppislöydöistä. Maksoimme siitä lähikirppisellä muutaman euron. Tuoli oli päällystetty beigen värisellä, nuhjuisella kankaalla, joten puolisoni verhoili sen uudestaan. Eikö tullutkin söpö? Tuolin pallokangas on Ikeasta, samoin siro seinähylly.

Perintönä saatuja vanhoja esineitä nurkkauksessa ovat Amerikan arkku, peltinen maapallo ja pieni metallinorsu. Myös kattolamppu on vanha, se löytyi kirppiseltä noin vuosi sitten. Marimekon Lokki-verho on hankittu Facebookin kirppisryhmän kautta eikä hintansa puolesta ollut mikään varsinainen löytö. Olin jo kuitenkin ehtinyt haaveilla Lokki-verhosta, joten olin valmis siitä vähän maksamaankin.

Olohuone yhdistyy ilman väliseinää ruokailutilaan, jonka sisustusta voi käydä kurkkimassa aiemmasta blogikirjoituksestani. (Kuten tarkkasilmäisimmät huomaavat, näkyy yhdessä kuvassa oikealla pikkuisen ruokailutilan keltaista verhoa.)  Ruokapöydän vieressä olevan kukkapöydän virkaa toimittavan 60-luvun tv-tason sain ilmaiseksi erään FB-ryhmän kautta. Se taisi olla viime syksynä, koska muistan seikkailleeni bussilla Espoossa pimeässä ja kylmässä syyssateessa noutamassa tasoa... Yksi niitä hetkiä, jolloin olen toivonut omistavani auton!

Työpöydän maalaamisen lisäksi suunnitelmissamme on maalata ikkunaseinä valkoiseksi. Vaalean harmaa sävy on edellisten asukkaiden valitsema eikä oikein ole makuuni. Jos olisimme tosi viitseliäitä, maalaisimme muutkin seinät valkoisiksi, mutta sitä tuskin saamme koskaan aikaiseksi. Ja ikkunalaudalla olevat susirumat kaiuttimet haluaisin ehdottomasti vaihtoon... Esim. tällainen olisi ihan törkeän hieno, mutta en taida pystyä maksamaan ihan noin paljon kaiuttimesta!

Oravia, sieniä ja syksyn merkkejä

Ihanaa, kun aurinkoinen kaunis syyssää on jatkunut jo useamman viikon! Vaikka alkukesä on aina ollut minulle se kaunein aika vuodesta, tulee syysruska hyvänä kakkosena.

Pihallamme temmeltävät oravat ja city-kanit. Oravalla oli niin kova vauhti päällä, että hädin tuskin ehdin napata kuvan. Kanit taas liikkuvat enemmän hämärään aikaan.

Pieni japanilainen posliiniorava on kulkenut mukanani jo pitkään. Sain sen ekaluokan tavaranvaihtopäivässä. Keräsin pitkään rohkeutta kysyä oravan tuoneelta pojalta, vaihtaisiko hän sen minun tuomaani tavaraan. Voi mikä onni, kun hän suostui!

Orava oli jo lapsena suosikkini. Muut posliiniesineeni oli ostettu tietenkin Tiimarista, ja olivat tyyliltään aivan erilaisia. Tämä oli mielestäni paljon söpömpi, ja samaa mieltä olen edelleen.

 

Kauniin syyssään vuoksi olen viime viikkoina vietettyä enemmän aikaa ulkona ja vähemmän kirppareilla. Saimme vihdoin jopa siivottua parvekkeelta kesäkukat ja viljelmät pois ja vaihdettua tilalle syksyisemmät callunat.

Viime viikolla tuli kuitenkin piipahdettua yhdellä kirppiksellä, josta mukaan tarttui 20 senttiä maksanut, jonkun itsetekemä sienikoriste. Ei ehkä kaikkien makuun, mutta meille oikein passeli. Eipä ollut myyjä käsityötä kovin korkealle arvostanut...