Ebba Masalin ja keltainen kaappi

Ensimmäinen nurkkaus, joka uudessa kodissamme valmistui, oli ruokalutila. Valmistumisella tarkoitan sitä, että tila on siinä kunnossa, että sen sijaan, että kiinnittäisin ensin huomiota siihen mitä vielä puuttuu, näin tilan  kokonaisuutena, johon ei heti tarvitsisi lisätä mitään.

Tällainen värikäs, mutta mustavalkoisella raikastettu, vanhaa ja uutta yhdistelevä tyyli miellyttää silmääni kovasti. Ihan viime aikoina olen myös alkanut haaveilla nyt niin muodikkaista pastellisävyistä... Onneksi ne näyttävät toimivan ihan kivasti myös Ikean reippaan retronkeltaisen kaapin kaverina!

Ebba Masalinin kuvittama kasvitaulu oli yksi uuden kodin ei-niin-tarpeellisia-mutta-pakollisia hankintoja. Hankin sen huuto.netin kautta. Nyt tauluja saa myös julisteina taito.shopista. Pahville liimattu tai kehystetty juliste ei olisi ollenkaan hullumpi idea (näitä mahtuisi meille vielä lisääkin!), vaikka totta kai oikeasti vanhassa on se jokin pieni ekstra...

Tunnustus: minulla on Pinterestissä oma taulu Ebba Masalin -inspiraatiokuvia varten. <3

Hunnun alta

Olen pikkuhiljaa virittäytymässä häätunnelmiin, sillä pääsemme ensi viikolla juhlimaan puolisoni kanssa ystäväpariskunnan puutarhahäitä. Toivottavasti hieman kesäisemmässä säässä kuin tänään!

Olen heikkona pitsiin ja ihaniin vintage-morsiamiin. Sen sijaan, että olisin miettinyt mitä itse puen juhliin, päädyinkin (jälleen kerran) ihailemaan menneiden aikojen häämuotia Etsyssä ja Pinterestissä.

Kuvat: HighHatCouture, etsy.com

Tätä upeaa 30-luvun kaksikerroksista huntua olen käynyt ihastelemassa Etsyssä jo useamman kerran. Nyt huntu oli vihdoin myyty!

Hunnun olisi saanut omakseen alle viidelläkympillä. Verrattuna uusiin tusinahuntuihin se oli mielestäni edullinen hinta. Sama pätee 20-30-luvun upeisiin helmikirjailtuihin morsiuspukuihin. Samalla hinnalla tai jopa halvemmalla kuin morsiusliikkeestä saa uuden tehdasvalmisteisin polyesterpuvun, voi Etsystä tai vintage-liikkeestä löytää upean käsityönä tehdyn silkkisen vintage-puvun, jonka laatu on jotakin aivan muuta. Hinta ei ole halpa, mutta eivät ole nykypuvutkaan...

Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua  pukujen koko. Vuosisadan alkupuolella mentiin naimisiin viimeistään parikymppisenä ja oltiin pienikokoisempia kuin nykyään.

Meidän häitämme juhlittiin viime keväänä ja olin silloin 30-vuotias. En ollut häitä suunniteltaessa vielä niin hurahtanut vintageen kuin tänä päivänä, ja taisinkin jo aika alkuvaiheessa hylätä ajatuksen aidosti vanhasta puvusta. Jo 38-40-kokoiselle tuntui olevan vaikea löytää sen tyylistä laskeutuvaa kapealinjaista pitsipukua, mistä haaveilin.

Huntua en omiin häihini halunnut, vaikka ne ovatkin mielestäni superkauniita. Siksi tyydyn vain huokailemaan toinen toistaan ihanammille kuville! Erityisesti esteettistä silmääni miellyttävät kasvojen eteen tulevat pitsi- tai tyllihunnut.

Kuva: Tec Petaja, oncewed.com

Muotia sodan varjosta

Viime kesänä pelastin muutamia vanhoja lehtiä vanhan huvilan ullakolta. Yksi lehdistä on saksalainen kaava- ja muotilehti Moden Welt kesältä 1942.

Vaikka Saksan suurhyökkäys Neuvostoliittoon oli pysäytetty edellisenä talvena, ja samana kesänä taisteltiin itärintamalla, ei sota tunnu ylettäneen varjojaan lehden sivuille asti. Ehkä kaukana käydyt taistelut eivät vielä tuona kesänä niin koskettaneet muodikkaiden saksattarien elämää?  Tai sitten sodan keskelläkin kaivattiin jotakin kaunista, johon kohdistaa ajatukset.

Sotaan, natsiaatteeseen ja juutalaisten joukkotuhoon kohdistuvien viittausten täydellinen puuttuminen lehdestä tuntuu samanaikaisesti helpottavalta ja vaivaannuttavalta. En voi olla pohtimatta kuvien nuoria naisia. Keitä he olivat ja mikä oli heidän kohtalonsa?

Ennen kaikkea lehti tarjoaa kuitenkin silmäniloa 40-luvun tyyliä ihaileville! Kaava-arkkikin on tallella, jos vain olisi taitoa sen hyödyntämiseen...

Kesäisiä iltapäiväasuja

Raidat, pilkut ja ruudut kuuluivat muodin käyttövaroihin myös keväällä 42.

Vasemman puoleinen raita-asu sateenvarjoineen on yksi suosikeistani! 

"Kätevät kädet voivat helposti tehdä nämä käsilaukut itse."

Turkoosin seinän lumoissa

Muutimme keväällä uuteen asuntoon, joka on lukuisten vuokrakämppien jälkeen ensimmäinen ikioma kotimme. Mitään suurempaa remonttia asunto ei onneksi kaivannut. Edellisten asukkaiden valitsema neutraali harmaa-valkoinen-beige -väritys ei kuitenkaan saanut meitä syttymään, joten alusta asti oli selvää, että seinät lähes joka huoneessa tulevat saamaan pintaansa uutta väriä.

Asuttuamme vuosia valkoisten seinien keskellä, tuntui maalien ja tapettien loputon kirjo ensin huumaavalta. Sen jälkeen iski lamaannus. Miten valita se paras toinen toistaan hienommista vaihtoehdoista?

Makuuhuoneen seiniä suunniteltaessa pohdimme pitkään kuviollisen tapetin, yksivärisen tapetin ja maalin välillä. Lopulta valinta kohdistui tumman turkoosiin täyshimmeään maaliin. Maalasimme ensin sängyn päädyssä olevan seinän ja sen jälkeen vielä toisen seinän. Aloittelijoita kun olemme, maali loppui tietysti kesken ja toiselle seinälle tarvittiin pintamateriaalin eroista johtuen neljä kerrosta maalia, kun ensimmäiselle seinälle oli riittänyt kaksi.

Makuuhuone oli siis näinkin pienen remontin takia viikkotolkulla kaaoksen vallassa. Pari kuukautta urakan jälkeen kaikki itku ja hampaiden kiristys on kuitenkin (kutakuinkin) jo unohdettu ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Tumma turkoosi seinä tuntuu oikein kutsuvan luokseen kauneimpia aarteitani!

Ihan valmista ei ole vieläkään. Verhot puuttuvat ja yöpöydät odottavat uusia (vanhoja) lamppuja. Kirpparilta löytynyt virkattu päiväpeitto on liian iso pesukoneeseemme, ja tahrat pitää toistaiseksi piilottaa tyynyjen alle...  Hiljaa hyvää tulee, taitaa olla ihan hyvä motto tässäkin "projektissa"!

Ristirouva

Muistan isovanhempien luota vanhan korttipakan, jossa oli poikkeuksellisen kauniit kuvitukset. Kaunein kaikista kuningattarista oli ristirouva.

Viehtymykseni pelikortteihin ja kauniisiin vanhoihin esineisiin on säilynyt ja viime vuosina kasvanutkin. Esineiden lisäksi minua kiinnostavat tarinat niiden takana. Vähitellen menneen ajan estetiikka on alkanut löytää tiensä kotiini ja vaatekaappiini. Ja korttipeliin olen aina valmis!

P.S. Blogin kansikuva on yksityiskohta upean venäläisen taiteilijan Piotr Frolovin postikorttikuvituksesta.

Follow my blog with Bloglovin